Tupoksen treeneissä sain koiran sellaiseen mielentilaan,jota ei olla ennen nähty! Ei ihme,kun paikallaolot keksittiin ottaa niin,että ruutu(ja se ihana matto) jäi koiran ja ohjaajan väliin... Sitä kun siinä muutaman minuutin toljotteli,niin johan siinä seisois ite erkilläki;)

Paikkamakuussa hoettiin vielä Pipan kanssa kilpaa down käskyjä,kun kummallakin sattuu samainen käsky olemaan maahankäskynä.Hyvin pomppii molemmat!!!  Seuraamista ihan pätkä,sehän oli niin taitavaa,että eipä sitä enempää;) Idarissa jättävät aika heikkoja,ja kulmatkin män sinnepäin. Eihän näiden kans voi siis keskittyä...pulistaan,kun pitäisi olla hys hiljaa. Luoksetuloista on turha edes kertoa... Kannattaakohan enää edes jatkaa? Ruutu,joka on ollut loistava,sinne tänään mutkan kautta,toisella maate,ja sivulle oikealle puolelle. Ohjatussa ihmeellinen merkki,ja suuntana väärä oikea!!! Loistavaa siis. Tunnari sentäs meni kunnialla,ja kaukoissa todella siistit vaihdot. Lohduttaudutaan siis niillä:)

Näin me siis treenataan=)  Meinasin kyllä jo luovuttaa,mutta Päivin suklaakeksittelyt+mukavat turinat pelasti vaipumasta synkkyyteen. Jatketaan siis huomenna treenien merkeissä:)